Kirjeeni Hesariin, jota ei julkaistu.
Vielä kerran ev.lut.kirkosta
Kirkosta eroamiseen löytyy myös parempia syitä eikä vain homous.
Noin vuosi sitten heräsin horroksista huomaamaan että yhteisö johon kuulun onkin pakanaseurakunta. Meidän oma Luterilainen kirkkomme. Se oli järkytys minulle.
Jäljet juontavat aina 300-luvulle, jälkeen Kristuksen syntymän. Todisteita tästä täytyy hakea kissojen ja koirien kanssa. Meidän kirkkohistoriastamme ne on pimitetty.
Tuolloin Paavi, Jumalan sijaiseksi maan päällä itsensä nostama, käytti valtaansa väärentääkseen Jumalan Sanaa. Kirkolliskokouksen suostumuksella poistettiin toinen käsky Jumalan laeista, jossa kiellettiin kuvainpalvonta ja jaettiin kymmenes käsky kahtia niin, että käskyjen lukumäärä pysyi samana. He muuttivat myös neljännen käskyn syrjäyttäen ikivanhan sapatin eli lauantain, jota myös alkukristityt pitivät ainoana oikeana, jonka Jumala oli siunannut ja pyhittänyt. Sen tilalle luotiin “Auringon kunnia-arvoisa päivä”. Otettiinko tässä sitten mallia Allahin palvonnasta, joka ennen Mohammedin aikaa oli auringon ja kuun palvontaa, kuka tietää. Se tiedetään, että keisari Konstantinuksen aikainen köyhälistö palvoi kuuta ja aurinkoa.
Tuhotakseen raamatulliset tosiasiat varsinaisesta sunnuntaista tehtiin Kristuksen ylösnousemuksen muistopäivä, jolloin pidettiin Jumalanpalveluksia ja sapatti jätettiin juutalaisten hapatukseksi.
Tarkoitus oli saada Paavi kaiken yläpuolelle. Paavi uskalsi muuttaa Jumalan laeista sen ainoan joka viittaa oikeaan ja elävään Jumalaan.
Apostolisessa alkuseurakunnassa oli, enen roomalaisen katolismin ja siihen liittyvän pakanismin tuloa, seurakuntaa pilaamaan ja tekemään jäseniä lapsikasteen avulla, sen ajan katoliseen kirkkoon liittymistä. Valitettavasti tämä pakanuus-katolilaisuus ei tullut kitketyksi pois edes Lutherin uskonpuhdistuksessa. Noin 320 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen on Nikean kirkolliskokouksen päätöksellä määrätty, ketkä ovat kristittyjä: lapsena kastetut- kaikki, huolimatta heidän pakanallisesta taustastaan. Tätä ei Luther halunut/pystynyt kumoamaan. Tämä kaikki tehtiin Konstantinuksen suotuisalla avustuksella ja erityisesti kirkkoisä Origeneksella oli ’sormensa tässä pelissä’; myöhemmin myös kirkkoisä Augustinuksella. Heitä molempia runsaasti siteerataan myös luterilaisen kirkon oppikirjoissa ja ompa meillä käytössä jopa Augustinuksen uskontunnustuskin.
Raamatussa, neljännessä käskyssä, Jumala ilmaistaan luojaksi. Seitsemäs päivä pyhitettiin lepopäiväksi luomistyön muistoksi ja sen tarkoituksena oli muistuttaa ihmistä jatkuvasti siitä, että heidän tuli palvoa elävää Jumalaa. Miten voidaan perustella muutosta, jossa Kristuksen ylösnousemus tekee sunnuntaista kristillisen sapatin, jota raamattukaan ei vahvista. Kristus, sen enempää kuin hänen apostolinsa, eivät antaneet tuolle päivälle sellaista kunniaa. Paavilta oivallinen veto, sillä eihän ylösnousemuksen korottaminen maallikon silmin niin huono asia ole.
Kirkkomme ylläpitää valhekuvaa mikä ei pohjaudu Raamattuun. Sunnuntai ei ole Jumalallinen vaan pakanallinen juhlapäivä. Vapahtajan sanat: “Totisesti, laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, enen kuin taivas ja maa katoavat”. Jumalan laki on Hänen tahtonsa ilmaus, Hänen luonteensa jäljennös ja se pysyy voimassa ikuisesti. Kymmenen käskyn lain sydämessä on sapattikäsky. Sapatti, Herra sanoo on “merkkinä liitostamme ja muistuttakoon se teitä siitä, että minä olen Herra teidän Jumalanne (Hes. 20:20). Sapatin pyhittäminen on merkki uskollisuudestamme Hänelle, “joka on luonut taivaan, maan, meren ja vesien lähteet”. Sanoma, joka vaatii ihmisiä palvelemaan Jumalaa ja pitämään hänen käskynsä, kiinnittää erityistä huomiota sapattikäskyn pitämiseen.
Mielenkiintoiseksi kaiken tekee se että lapsikasteen saaneet, jotka eivät ole ottaneet Jeesusta vastaan aikuisiällä, ovat itseasiassa kirkoksi itseään kutsuvan jäseniä ja pakanoita. Jeesus otti kasteen vastaan juuri aikuisiällä antaakseen ymmärtää ettei siihen sylivauvasta ole. Lapsikaste on, vain ja ainoastaan, varaikeruun väline. Hurjaksi tämän tekee se, että siihen mihin olen uskonut (kirkko), on valehdellut minulle kaikki nämä vuodet. Olen kääntynyt kirjeitse jopa piispainkokouksen puoleen mutta he eivät vastaa. Onko vaikeneminen tässäkin tapauksessa myöntämisen merkki?
Paavin ohjaamana:
– Lauantai oli alkukristittyjen pyhäpäivä. Se on yhtä vanha kuin luomiskertomus. Se on päivä jonka Jumala on pyhittänyt ja siunannut. Juutalaiset ovat siis oikeassa.
– Jeesus-nimi on haukkumanimi. Sus- pääte hebreaksi on hevonen ja latinaksi sika.
– Jumala on pakanallista alkuperää oleva nimi. Jo hebrealaiset, tuhansia vuosia sitten, käyttivät Jumalasta Eloah-nimeä silloin kun Luoja ja epäjumalat esitettiin toistensa vastakohtina. Väärä on tullut tavanomaiseksi (Mark. 7:8). Luojan nimi muutettiin epäjumalan nimeksi Kyrios eli Herra (Jer. 23:27, Hosea. 2:16,17, Ilm. 13:6 ym.).
– Risti kuului Tammus- ja Mithras-kulttiin, jonka pyhäpäivä oli auringonpäivä eli sunnuntai (Jer. 44:12-19, Hes. 8:9, 14-18, 9: 4-11). Israelin molemmat kuningaskunnat sortuivat taivaan kuningattaren (Astarte) palvontaan.
– Apostolinen seurakunta käytti Karitsaa tunnuksenaan.
– Kaikki kristillisen kirkon juhlat, ajan, sisällön tai viettotavan suhteen ovat epäRaamatullisia. Raamatussa ei puhuta sanallakaan joulusta eikä jouluevankeliumista. Nyt puhutaan kristillisestä joulusta jolla eksytetään tietämättömiä. Joulukuun 25 pv oli auringonjumalan syntymäjuhla.
– Pääsiäinen, joka vahvistettiin Nikean konsiilissa v. 325 Rooman kultin mukaiseksi pakanakristilliseksi pääsiäiseksi (ks. Otavan Suuri Ensyklopedia s. 5504). Tämä juhla on Tammuksen ”kuolleista nousemisen” juhla. Tammuz ”nousi kuolleista” Ishtarin (Astarte) juhlassa. Tammukselle pyhitettiin muna, joka otettiin kuolemasta puhkeavan elämän vertauskuvaksi.
– Lapsikastetta ei ole raamatussa (Mark. 7:8, Snl. 14:12). Vasta uskon kautta ihminen saa vastaanottaa pelastuksen ja hänet kastetaan ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark.16:16). Ei vastasyntynyttä, ymmärtämätöntä voida kastaa sillä lapsi ei käsitä pelastuksen merkitystä. Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen. Jumala palkitsee häntä etsivät (Hepr. 11:6). Jeesus otti aikuiskasteen. Eikö se esimerkki meille riitä?
Kirkosta eronnut
————————–
Aiheesta laajemmin seuraavassa:
Suomen evankelisluterilainen kirkko !?
Maailmallisuus vie kirkkoa mennessään?
Kirkko pudonnut Lutherin jalanjäljiltä?
Porttokirkko yhä kahlitsee Jumalan kansaa?
Kirkko ei ole vähäosaisen turva?
Maallinen mammona pitää myös kirkkoa otteessaan?
Kirkosta eroaminen hyve tai pahe?
Kirkko hyväksyy maallisen vallan virheet ja valheet?
Sanooko teille sana Portto mitään? Naisesta olet joskus varmaankin kuullut käytettävän tuota sanaa viittaamaan huonoon naiseen, huoraamiseen. Onkko Portto-sana tuttu kirkosta puhuttaessa? Ehkä ei kaikille. Porttokirkko on olemassa ja voi olosuhteisiin nähden hyvin, riippuen siitä, miltä puolin asiaa tarkastelee.
Se on tämä meidän Lusiferin aikaansaannos eli Roomalaiskatolinen kirkko. Hekin puhuvat Jeesuksesta Kristuksesta kuin omasta Vapahtajastaan. Heidän on pakko tehdä niin muutoinhan heitä ei otettaisi todesta, kirkkona. Kaikki on siis silmälumetta.
Tiesitkö että Paavi edustaa Jumalaa maan päällä. Hänellä on oikea arvonimikin, “Herra Jumala Paavi”. Me puolestamme tiedämme että Jumala ei ole asettanut ketään tähän virkaan. Tiesitkö että nämä “Herra Jumalat” ovat tapattaneet yksistään satoja tuhansia kristittyjä ja lisäksi valtavan joukon muita vääräuskoisia roomalaiskatolisen kirkon sortovuosien aikana 1260 vuoden jakson ajan, joka alkoi 538 jKr ja päättyi 1798. Kirkko pyrki kaikin keinoin tuhoamaan Jumalan sanan, uskonpuhdistuksen valon ja hävittämään raamattu maailmankartalta, palauttaakseen pimeän keskiajan tietämättömyyden ja taikauskon. Ei haluttu muuta auktoriteettia. Muut leimattiin vääräuskoisiksi.
Jumalan nimissä heitä kidutettiin ja tapettiin surutta mitä raaimmilla tavoilla. Roomalaiskatolinen kirkko oli mitä kekseliäin tuhoamistyössään. Papit, munkit ja jesuiitat, kaikki he tuomitsivat niitä jotka eivät totelleet kirkkoa. Inkvisitiot toimivat tuomiovaltana. Polttoroviot vain valaisivat tienvarsia. He vaativat verta perusteella, että taivasta oli loukattu. Mikään rikos ei ollut heille liian suuri, mikään petos liian alhainen eikä mikään valepuku liian vastenmielinen. Salaisissa vankityrmissä tehtiin julmuuksia, jotka ovat liian kammottavia päivänvaloon tuotaviksi. Paavit olivat niin innoissaan tuhoamistyössään että leimasivat itsensä ja kirkon jopa erehtymättömiksi. Vielä niinkin myöhään kuin 1866 Paavi Pius IX kiertokirjeessään yritti vastustaa raamatun leviämistä vitsauksena.
Tiesitkö että nämä samat “Herra Jumalat” poistattivat toisen käskyn Jumalan laeista jossa kiellettiin kuvainpalvonta ja jakoi kymmenennen käskyn kahtia niin, että käskyjen lukumäärä pysyi samana. He muuttivat myös neljännen käskyn syrjäyttäen ikivanhan sapatin eli lauantain, jota myös alkukristityt pitivät ainoana oikeana, jonka Jumala oli siunannut ja pyhittänyt. Sen tilalle luotiin “Auringon kunnia-arvoisa päivä”. Otettiinko tässä sitten mallia Allahin palvonnasta joka ennen Mohammedin aikaa oli auringon ja kuun palvontaa, kuka tietää. Se tiedetään, että keisari Konstantinuksen aikainen köyhälistö palvoi kuuta ja aurinkoa.
Tuhotakseen raamatulliset tosiasiat Pavi, keisari Konstantinuksen ja muutaman kirkolliskokouksen avustamana, syrjäytti sapatin vieton. Varsinaisesta sunnuntaista tehtiin Kristuksen ylösnousemuksen muistopäivä, jolloin pidettiin Jumalanpalveluksia ja sapatti jätettiin juutalaisten hapatukseksi.
Saatanan tarkoitusperä oli saada Paavi kaiken yläpuolelle. Paavi uskalsi muuttaa Jumalan laeista sen ainoan joka viittaa oikeaan ja elävään Jumalaan.
Neljännessä käskyssä Jumala ilmaistaan luojaksi. Seitsemäs päivä pyhitettiin lepopäiväksi luomistyön muistoksi ja sen tarkoituksena oli muistuttaa ihmistä jatkuvasti siitä, että heidän tuli palvoa elävää Jumalaa. Miten voidaan perustella muutosta, jossa Kristuksen ylösnousemus tekee sunnuntaista kristillisen sapatin, jota raamattukaan ei vahvista. Kristus, sen enempää kuin hänen apostolinsa, eivät antaneet tuolle päivälle sellaista kunniaa. Paavilta oivallinen veto, sillä eihän ylösnousemuksen korottaminen maallikon silmin niin huono asia ole.
Meidänkin kirkkomme ylläpitää, raamatun vastaisesti, saatanallista sunnuntain palvontaa. Se ei ole Jumalallinen vaan pakanallinen juhlapäivä. Eikö Suomen evankelisluterilainen kirkko voi olla esimerkki maailman muille protestanttisille yhteisöille tuomita tuo keskiaikainen Paavillinen ja saatanallinen jäänne ja näin pitäytyä raamatullisissa tosiasioissa. Alkukristityt ovat aina pyhittäneet sapatin. Se on yhtä vanha traditio kuin luomiskertomus. Eikö uskonpuhdistuksella ole meidän kirkollemme merkitystä? Luther taisteli yksin suurta saatanallista mahtia vastaan ja voitti. Oliko voitto turha? Eikö se velvoita meitä totuuteen, puolustamaan Jumalan sanaa, tunnustamaan tehdyt virheet ja korottamaan Kristusta? Te ylläpidätte pakanallista juhlapäivää. Se tulee muuttaa ja verukkeita ei ole. Joku maallinen kirkolliskokous vastaan Jumalan sanako?
Kuulu, Lutherin aikainen ruhtinaiden vastalause, protestantismin ydin kuuluu: “Protestantismi asettaa omantunnonvapauden viranomaisten yläpuolelle”, tarkoittaen, “ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Raamattu ja yksin raamattu uskon ja elämän ohjeeksi”.
Vapahtajan sanat: “Totisesti, laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, enen kuin taivas ja maa katoavat”. Jumalan laki on Hänen tahtonsa ilmaus, Hänen luonteensa jäljennös ja se pysyy voimassa ikuisesti. Kymmenen käskyn lain sydämessä on sapattikäsky. Sapatti, Herra sanoo on “merkkinä liitostamme ja muistuttakoon se teitä siitä, että minä olen Herra teidän Jumalanne (Hes. 20:20). Sapatin pyhittäminen on merkki uskollisuudestamme Hänelle, “joka on luonut taivaan, maan, meren ja vesien lähteet”. Sanoma, joka vaatii ihmisiä palvelemaan Jumalaa ja pitämään hänen käskynsä, kiinnittää erityistä huomiota sapattikäskyn pitämiseen.
Vastakohtana niille, jotka noudattavat Jumalan käskyä ja uskovat Jeesukseen, kolmas enkeli esittää toisen ihmisluokan: “se joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin, joutuu yhtälailla juomaan Jumalan vihan viiniä” (Ilm.14:9,10). Tässä onkin sapatin rikkojille purtavaa. Pedon merkistä puheenollen kirkon kuuluisi varoittaa Jumalan kansaa tulevista ajoista. Se tuntuu olevan hyvin vastenmielistä. Mutta toki, kyseessähän ovat vasta kotieläimet, joiden nahan alle tunniste tällä hetkellä laitetaan. Odotellaanko petoa ensin?
Kun seuraa Rooman kirkkoa, Vatikaania, ei todellakaan uskoisi saatanan olevan ohjaimissa ja miljoonien ihmisten tulleen petkutetuiksi. Aivan käsittämätöntä. Suuri pettäjä on kehittänyt useita harhaoppeja vastaamaan niiden mieltymyksiä, jotka hän haluaa johtaa tuhoon. Hänen tavoitteenaan on tuoda seurakuntaan vilpillisiä uudestisyntymättömiä ihmisiä, jotka edistävät epäilyjä ja epäuskoa. Monet, joilta puuttuu todellinen usko Jumalaan, mukautuvat joihinkin totuuden periaatteisiin ja heitä pidetään kristittyinä. Siten he voivat tuoda seurakuntaan vääriä oppeja raamatullisina totuuksina. Saatana tietää, että rakkaudessa vastaanotettu totuus pyhittää ihmisen. Hän saa myös seurakunnat turtumaan uskossaan niin että Jumalan totuus pakenee. Papit ja piispat yltäkylläistyvät maallisesta ja seurakunnat nääntyvät.
Raamatun ennustukset ovat kaikki käyneet toteen, kirjaimellisesti. Ystävät! Vaikka nyt on rauhallista katolisessa maailmassa, mitä nyt muutama tuhat pappispedofiilia amerikassa, niin Paavin valta tulee vielä kerran nousemaan. He eivät ole kieltneetkään etteikö heillä olisi valtapyrkimyksiä.
Ensinnäkin ennustus ilmestyskirjan 12 luvussa kertoo lohikäärmeestä eli saatanasta ja hänen Kristuksen kansan tuhoamisaikeista Rooman valtakunnasta sikiävän Paavin vallan avulla. Ilmestyskirjan 13 luvussa nousi toinen peto, joka “muistutti leopardia”. “Lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan”. Pedosta eli Paavinvallasta sanotaan: “Pedolle annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja Jumalaa vastaan”. Taas nousee uusi peto. “Sillä oli kaksi sarvea kuin karitsan sarvet” ja se nousee maan uumenista. Tämä kansakunta on erilainen kuin edellisten symbolien edustamat vallat. Se ei raivaa tieltään muita valtoja eli se on syntynyt ennen asumattomalle alueelle ja kasvaa rauhallisesti. Mikä uuden maailman kansakunta oli vuonna 1978 (kun Paavin valta murtui) nousemassa valtaan ja kiinnitti maailman huomiota kasvavalla voimallaan? Amerikan Yhdysvallat.
Karitsan sarvet kuvaavat nuoruutta, viattomuutta ja lempeyttä. Peto, jolla oli karitsan sarvet “puhui kuin lohikäärme. Se käyttää ensimmäisen pedon puolesta tämän koko valtaa ja panee maan ja sen asukkaat kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä jonka kuolinhaava oli parantunut. Se johtaa harhaan kaikki maan asukkaat niin, että saa heidät tekemään sen pedon kunniaksi, jota on isketty miekalla mutta joka on vironnut henkiin. (Ilm. 13:11-14)”.
Kumartamaan ensimmäistä petoa tarkoittaa tämän kansakunnan vaativan kunnioituksen osoittamista Paavinvallalle. Amerikassa, jossa uskonto ei ole ehtona julkiseen virkaan, se tarkoittaa vapautta suojaavien määräysten räikeää rikkomista. Jotta yhdysvallat voisi tehdä pedon kuvan, täytyy uskonnollisen vallan valvoa hallitusta niin, että kirkko voi käyttää valtiovaltaa omien tarkoitustensa toteuttamiseen.
Saatana tulee siis kiristämään otettaan Jumalan kansasta. Roomalainen kirkko tulee taas nousemaan ja saamme odottaa todellisia vaikeuksia kun peräsimesä istuu itse piru.
Protestanttisten kirkkojen erilaiset uskonkäsitykset ovat osoituksena siitä, että yhtenäisyyden saavuttaminen on mahdotonta. Sieltä ei apua tule. Nyt Suomen evankelisen kirkon tulisi, mitä pikinmiten, osoittaa kumman puolella se seisoo. Petovallan tai tukeutumaan entistä ponnekkaammin raamatun totuuksiin eli palauttamaan uskonpuhdistajiemme taistelema oppi kunniaan. Ensimmäisessä tapauksessa kirkko itse leimautuu portoksi. Sitähän se itseasiassa jo nyt on eli tarvitaanko lisää puhdistusta?
Ramattu vakuuttaa: “sinun on tiedettävä, että viimeisenä päivänä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiitämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman (2 Tim. 3:1-5)”. Kaikki, jotka eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät “tulevat eksytetyiksi”, jotta he uskoisivat valheeseen (2 Tess. 2:10,11).
Mitä te, Suomen evankelisluterilainen kirkko, vielä odottelette?
Toisena aiheena on aikuiskaste.
Suomen evankelisluterilaista kirkkoa ei innosta myöskään toinen raamatullinen tosiasia, aikuiskaste. Helluntalaiset ja monet karismaattiset suuntaukset ovat todenneet sen vahvuuden juuri uskon asiassa. Jeesus sai aikuiskasteen. Lapsi syntyessään on Jumalallinen luomus ja puhdas kaikesta saastasta. Heti syntymänsä jälkeen lapsi kastetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen kuuluvaksi seurakuntaan, kirkon yhteyteen.
Tämän kasteen tarkoitus on jollakin tapaa jäänyt ihmisille hämäräksi. Monella on käsitys, että hän on nyt Jeesuksen oma elämänsä loppuun. Pitääkö kirkko yllä tätä harhakuvaa? Se on todellakin harhakuva.
Kasteessa sinusta tulee nimikristitty. Myös tapakristityiksi voidaan sinua nimittää. Olet pelkkä pakana.
Syntymän jälkeen lapsi läpikäy maailman koulua ja ymmärrys karttuu. Nuorena ihmisenä vartutaan tilanteeseen, jossa poikkeusetta tulee eteen uravalinta. Koulukaverit jäävät ja uudet tuttavuudet tulevat tilalle. Koko ajan sinua muokataan. Olet kiireinen, kaverit vievät sinua suunnasta toiseen, avioidut, riitelette, jne. Kirkko, uskonto, raamattu, välillä ne ovat lähellä, välillä kaukana, ehkä ette koskaan kohtaa. Jos vanhemmilla ei ollut tarjota lapselle riittävää pohjaa uskon alueella, ei sitä välttämättä tule myöhemmälläkään iällä ja päin vastoin. Kun kylvät siemenen lapsuudessa saat kylvöä vanhempana. On lottovoitto syntyä uskovaan perheeseen. Silloinkin vaatii aikaa ennenkuin lapsi ottaa Jeesuksen ymmärryksessä sydämeensä. Ei sinun uskova tarvitse olla. Riittää kun ymmärrät ohjata lasta oikealle tielle opastaen, mikä on oikein, mikä väärin. Siinä on jo otollista maaperää myöhemmällä iällä otaa Jeesus elämääsi. Poikkeuksetta se vaatii ohjausta ja ymmärrystä pyytää sitä Jeesukselta itseltään. Jumalakin pitää meistä huolen kutsumalla meitä jokaista. On taas itsestäsi kiinni otatko kutsun vastaan.
Kaste oikeuttaa vain nimilapun otsaasi. Jeesuksen Kristuksen sisäistäminen ja Hänessä eläminen tuo sinulle maininnan uskova. Minusta ja monesta muusta on hienoa sinetöidä uskonsa aikuiskasteella. Kasteen ehto on katumus ja usko. Ei sylivauvalla ole siihen paljoakaan sanottavaa. Kirkon tulisi ymmärtää ottaa tapa käytäntöön ja ymmärtää ohjata ihmisiä kertomalla totuus kasteesta.
Itselläni kesti 50 vuotta tajuta, että vielä on aikaa paikata nämä hukkaan menneet vuodet ja ottaa Jeesus sudämeeni. Kirkolla ei sen asian kanssa ollut suoranaisesti mitään tekemistä. Äitini rukoukset ja kutsu Herralta olivat ne oikeat avaimet.
Kolmantena aiheena kirkko nyt.
Arvannetkin, että suurin osa maamme päätäntävaltaa ovat nimikristittyjä. Ymmärtänet senkin mitä olisi jos he kaikki olisivat uskossa Herraan. Ei meillä olisi ongelmia. Se on karvas totuus. Ja kaikkihan me tiedämme heidän motiivinsa. Ahneus, etuuksien tavoittelu, vallan himo, jne.
Amerikan Yhdysvallat on ollut esimerkkinä monessa pahassa meidän kotimaamme päättäjille ja elinkeinoelämän herroille. Erilaiset tavat kahlita ja hyväksikäyttää vähäosaista, tehdä mammonan haalimisesta omiin taskuihin taidetta, ja saada asiat kuulostamaan paremmilta mitä ne itse asiassa on. Viimeksimainittu on taiteenlaji parhaimmasta päästä. Eli puhua soopaa niin hienosti, etteivät ihmiset sitä ymmärrä.
Amerikkalainen yhteiskunta, mitä se on? Eikös finanssikriisi kerro jo jotakin tuosta valheiden ja kieroilun pesästä. Demokratiaa isolla D:llä. Ja suomipoika ottaa mallia. Olemme yksi tuotteen innoikkaimmista käyttäjistä ja me ollaankin siinä hyviä. Meidän oma demokratiamme on oikein vientitavaraa.
Onko tämä meillä muka kansanvaltaa? Kansa saa päättää kerran neljässä vuodessa. Sinä annat tuolloin, läpipäässeelle ehdokkaalle, oikeuden tehdä juuri mitä hän haluaa. Minusta siitä on demokratia kaukana.
Kuilu parempi- ja vähäosaisten välillä on revennyt kammottavan suureksi yksistään Lipposen ja Vanhasen hallituskausilla ja vauhti eikun jatkuu. 80-luvun hyväksitodettua yhteiskuntamallia ollaan pilkkomassa ja hävittämässä erilaisin leikkauksin ja näistä säästyneet varat ohjataan turvaamaan parempiosaisten elämänlaatu byrokratian kautta.
Suomessa, teollisuudella ei ollut koskaan mennyt niin hyvin kuin kriisiä edeltävänä aikana mutta siitä huolimatta sosiaalimenoja koko ajan leikataan ja poikkeuksetta niistä kohteista, joista on eniten haittaa vähäosaisille. Kansaa ajetaan kasvukeskuksiin ja pieniä kyläyhteisöjä autioitetaan sulkemalla kouluja, terveyspalveluja, kauppoja, ym. etuja. Moniko lapsiperhe muuttaa tällaiseen kohteeseen asumaan? Kulkureitit päästetään rappeutumaan ja kunnilta kiristetään viimeisiäkin elinehtoja, synnytetään kuntaliitoksia ja joka vuorostaan tarkoittaa sitä, että pienin ja heikoin kunta kärsii ja taas sitä, että olot niissä huononemistaan huononevat. Ei heti vaan pikkuhiljaa ja kun asioista aletaan puhua ovat niistä päättäneet jo menneet menojaan. Ja entä lapset? He ovat toinen suuri kärsivien joukko. Opetuksesta säästetään. Sen pitäisi olla se osa yhteiskuntaa jolle meidän tulisi panostaa? Kuka katkaisee kierteen?
Suomesta on tullut luokkayhteiskunta vähän intian tyyliin. Italialais- tyyppinen mafia on rantautunut tänne jo kauan sitten. Isot pojat määräävät kaikesta ja hyväveli systeemi jyllää. Päätäntävalta pidetään talutusnuorassa. Heille annetaan paljon ja hyvää sitä itteään, että pysyvät hiljaa. Palkat, eläkeet ja muut etuudet nousevat automaattisesti eikä niistä voi valittaa. Se olisi perustuslain vastaista. Eikös olekin hienosti organisoitu?
Osaako kirkko laskea mitää saa muutamalla 10.000 – 50.000 euron eläkkeellä, joita jaellaan nykypäivän isokenkäisille? Minimi eläke nousisi yli 1000 euron. Minimieläke! Ymmärtääkö kirkko tätä räikeää epäsuhtaa? Entä epäsuhtaa palkoissa? Meidän “rakkaat” elinkeinoelämän päättäjät vaativat korkeimpia palkkoja koska EU:ssa maksetaan parempia palkkoja. Olisi toki alentavaa edes näyttäytyä samassa valokuvassa ellei palkkatasa-arvoa ole. Onko suomessa matkittava jotain EU:ta? Onko meillä varaa siihen? Ja tottakai elinkeinoelämää on tuettava kun heillä menee huonosti? Siitä huolimatta raa-asti potkitaan pellolle kun tilanne vaatii. Siinä ei surkutella. Tuska ja suru ovat sanoikuvaamattomat. Missään vaiheessa, kun supistuksia tehdään, ei leikata parempiosaiselta. Eikä tämä nykypäivän markkinatalous tunne pula-aikaa. Osingot on jaettava hinnalla millä hyvänsä ja saavutetuista etuuksista ei luovuta. Mutta onhan meillä tämä työväestö ja köyhälistö. Vaaditaan heiltä.
Tekin Suomen evankelisluterilainen kirkko haluatte osanne kakusta. Teilläkö rahavaje? Teillä on valtavan rikkaat maaomaisuudet. Esim. Pielisjärven seurakunnalla oli yhteen aikaan, ellei vielä nytkin, seurakunnista suomen suurimmat metsäomaisuudet. Entä teidän kiinteistöomaisuutenne? Sääli on sairautta, sanotaan mutta minä säälin teitä, sillä teillä tosiaan menee huonosti. Pääsitte juuri sanomasta, että muutama kirkosta eronnut ei hetkauta teitä taloudellisesti ja että talous on kunnossa. Ei hetkauta, vai?
Ihmisoikeusasiat, joita amerikkalaiset pitävät keskeisinä asioina monikansallisissa yhteyksissä ovat, itse amerikassa, täysin retuperällä. Siellä köyhä tuntee olevansa todella arvoton. Samaa metodia, jolla kahlitaan vähemmistöä, käytetään myös meillä. Mutta, kuten jo sanoin aikaisemmin, paskan puhuminen kirkkain silmin onkin taidetta. Entä isä ja poika Bush’in sotaretket. He menevät Jumalan nimissä tappamaan ja Jumalan nimissä he tapattavat omiaankin. On se mahtava kansa.
Suomen evankelisluterilainen kirkko. Olen suoranaisesti tyrmistynyt välinpitämättömyydestänne. Te puhutte kauniisti, vakaalla ja harjoitetun hienolla äänellä, jonka vastaanottaja oitis tunnistaa kirkonmieheksi tai -naiseksi. Kansa alkaa pikkuhiljaa kyllästyä tuohon sanahelinään. Ei kukaan halua kuulua kirkkoon, joka ei puolusta väärin kohdeltua. Ette te ole vähäosaisten asialla… Päin vastoin. Tekemättä mitään te hyväksytte kaikki vääryyksien kirjot. Olette itse nyt porttokirkon jalanjäljissä. Mikä on se raamattu, jota te pidätte ohjenuorana. Kerrotaanko siinä rikkaasta samarialaisesta, joka Isän siunauksella saa käyttää sairaita ja vähäosaisia hyväkseen?
Yhden asian olen jo oppinut ymmärtämään. Mammona on se, joka kirkkoamme hallitsee. Siispä, kun luet tätä kiertokirjettä niin harkitse tarkkaan kannattaako todellakaan tähän kirkkoyhteisöön kuulua. On niin helppo sanoa, että tekeehän se kirkko paljon hyvääkin. Olen teidän kanssanne samaa mieltä. Mutta jos vedämme äyrimme pois niin se saattaisi herättää nämä uneliaat piispat hieromaan aivonystyröitään ja sitä kautta ryhtyä vaikkapa uuteen uskonpuhdistukseen. Itse olen sitä mieltä, että kirkolta tulisi ottaa kokonaan pois valtionkirkon asema ja lakkauttaa kirkollisvero. Saataisiin heidät samalle viivalle muiden uskonsuuntauksien kanssa. Saataisiin heidät ajattelemaan ja toimimaan, pysymään raamatullisessa totuudessa.
Jeesus ja myös meidän oma Lutherimme, olivat molemmat radikaaleja, oikeuden, tasa-arvon ja rakkauden puolestapuhujia. He eivät nimiä kunnioittaneet.
Jesaja: “Näin sanoo Herra: – Noudattakaa oikeutta, toteuttakaa vanhurskaus, sillä pelastus on lähellä, se tulee, kohta minä tuon julki vanhurskauteni. Onnellinen se ihminen, joka näin tekee, autuas se ihmislapsi, joka tässä pysyy, se joka pitää loukkaamattomana sapatin pyhyyden ja varoo tekemästä pahaa”. “Huuda kurkun täydeltä, älä arkaile, anna äänesi kaikua kuin pasuuna! Kerro kansalleni sen rikokset, Jaakobin suvulle sen synnit”. “Sinut, ihminen, minä olen pannut Israelin kansan vartiomieheksi. Kun kuulet suustani sanan, sinun tulee varoittaa maanmiehiäsi minusta (Jes. 58:1, Hes. 33:7)”.
Otteita kirjasta Ellen G.White’n Suuri taistelu, Kirjatoimen kustannus